Kävin Vapriikin näyttelyssä Finlaysonin historiasta. Sinne oli rakennettu pienoismalli Kuusvooninkisesta ja sen ikkunoista kurkkimalla voi seurata nerokkaasti rakennettujen video-installaatioiden avulla 1800-luvun tehtaan toimintaa.

Kuusvooninkinen noin 1890-luvulla. (Tampereen taiteellisen asioimiston kuvakokelmat)

Minut yllätti totaalisesti se, kuinka Tampere on ollut silloin 1800-luvulla melkein metropoli, ainakin tekniikan kärjessä. Sähkövalokin sinne tehtaaseen sytytettiin pian sen jälkeen kun Edison julkisti hehkulamppunsa. Puuvillaa rahdattiin tehtaan raaka-aineeksi maailman orjaplantaaseilta siinä missä mihin tahansa muuallekin.

Finlaysonin tehtaasta ei ole paljoa enää jäljellä, mutta Kuusvooninkinen seisoo paikallaan ja olisiko uusien tekniikoiden ja ratikkakiskojen myötä Tampereesta nousemassa samanlainen aikansa edelläkävijä kuin tuolloin?

Joskus on hyvä kurkata historiaan, sieltä voi löytyä yllättäviä vinkkejä tulevaan. Tai ainakin saa selkeän käsityksen siitä, minkä päälle nykyinen on rakennettu.

Voi myös saada tuolla tavalla ulkopuolisen silmin asioita katsellessa ihan uuden merkityksen jokin tapahtuma tai sattumus.

Sain tilaisuuden kurkistaa sukuyhdistykseni historiaan, kun skannasin neljänkymmenen vuoden ajalta kaikki pöytäkirjat sähköiseen muotoon ja laitoin ne jäsenten näkyville myös nettisivujen jäsenosioon.

Siinä kirkastui, kuinka silloin neljäkymmentä vuotta sitten aloitettu on kasvanut ja kaikista vuosien varrella esitetyistä epäilyistä huolimatta myös valmista on tullut. Miten aina on löytynyt ihmisiä, jotka omia vaivojaan säästelemättä toimivat yhteiseksi hyväksi.

Toisista aika jättää ja tilalle tulee uusia, sellaista se on elämän kulku.

Vaikka ajoittain näyttää siltä, että toiminta hiipuu kokonaan, niin sitten yhtäkkiä käsissä onkin palkittu, valtava opus, jota kelpaa esitellä kenelle tahansa.

Olen asunut Tampereella liki kaksikymmentä vuotta. Ensi kerran tänne tullessa joskus viime vuosisadan puolella vastassa oli ihan erilainen tunnelma kuin nyt. Uros-live hallitsee nyt näkymää Helsingin suunnasta lähestyttäessä ja raitiovaunu nappaa pian kyytiinsä.

Silloin 2000-luvun alussakin vielä muistan sanoneeni, kuinka huomasi tahdin hidastuvan, kun pääsi Tampereelle. Toista on nyt. Katsotaan vaan, niin meillä on tässä sama meininki kuin herroilla Finlayson, Nottbeck ja Rauch aikoinaan!

Katso, olen kirjoittanut aiemminkin sukuyhdistyksestäni.